Onnistuneiden häiden salaisuus

Ajattelin nyt listata hieman asioita, joilla koen olevan merkitystä onnistuneiden juhlien järjestämiseen. Ensinnäkin muistakaa pitää mielessä suunnitteluiden alusta alkaen se, että se on teidän päivä. Me saimme kuulla useita kommentteja juuri siitä, kuinka häät olivat meidän näköiset. Niimpä jos pompomit tuntuu omasta mielestä tyhmiltä, älä laita niitä sen takia, koska muillakin on. Olen todella tyytyväinen, että me pidimme päämme tiettyjen asioiden kanssa, kuten esimerkiksi siitä, että pidämme lapsettomat häät. Häissä oli yksi lapsi ja hän lähtikin sieltä ajoissa pois, kuten kutsussa oli toivottu. Tehkää siis juuri niin kuin itse haluatte niin hääpäivästä tulee varmasti onnistunut.

Mihin sitten kannattaa panostaa? Aloinkin alunperin miettimään mistä pihistää, mutta sanoisin, että panostakaa kaikkeen siihen, mitä juhliin haluatte. Jos haluatte bändin, valitkaa kunnollinen. Itse olen vähän sellainen "go big or go home"-tyyppinen ihminen eli en halua mitään sinnepäin olevaa vaan mieluummin jätän sen sitten kokonaan pois. Tämä todistettiin myös hääpaikalla kun photoboothin taustakangasta ei olisi saatu nätisti kiinnitettyä seinään niin sanoin, että otetaampa se kokonaan pois. :D Onneksi olin varautunut siihen ja taustasta saatiin kivan näköinen silti.

Meidän häät onnistui minun mielestäni sen ansiosta, että panostettiin kaikkiin suuriin linjoihin. Hääpaikka oli sellainen, josta olin aina haaveillut. Tiesin, että sieltä saa laadukkaat viinit ja ruuat, jotka ovat meillä tärkeä osa juhlaa. Panostimme molemmat myös hääpäivän asuihimme ja siksi niissä viihtyikin helposti pikkutunneille asti. Koristeet eivät olleet itselle niin tärkeä juttu, mutta mielestämme juhlapaikka oli todella tyylikäs ja juuri meidän näköinen, hienostuneen simppeli. Tietyt haasteet koristeluun toi myös se, että juhlapaikalle pääsi kahta tuntia ennen juhlien alkua, mutta kaikki tarvittavat saatiin kuitenkin paikoilleen tässä ajassa.

Toistan taas itseäni, mutta tehkää juuri teidän näköiset häät. Osalle se tarkoittaa paljon Kiinasta tilattuja koristeita, osalle luonnonkukkia ja toiselle siviilivihkimistä. Some pursuaa täynnä mielipiteitä siitä, mitä häissä pitää tehdä ja mitä ei, onko sallittua kaivaa sukkanauhaa hameen alta, onko se karkkibuffa nyt in vai out vai pitäiskö siirtyä jo kakkubuffettiin. Voisin väittää, että meidän häistä tuli täydelliset vain ja ainoastaan sen takia, että tehtiin niistä juuri sellaiset kuin itse haluttiin.

ME OLLAAN NAIMISISSA!

Tuore vaimo täällä hei! Tosiaan eilen tuli viikko täyteen vaimoelämää. Lähdettiin heti häiden jälkeen tiistaina Nizzaan ja tultiin viime yönä takaisin kotiin ja vihdoin pääsin häiden jälkeen koneen ääreen. En voi sanoa muuta kuin, että meidän päivä oli T Ä Y D E L L I N E N. En vieläkään voi uskoa, miten kaikki sujui niin hyvin? Ainut stressitekijä oli kun pääsimme kuvauksista ennen vieraita juhlapaikalle niin paikkakortteja ei näkynyt missään. Ne oli unohtunut autoon, joten eikun lautalla takas rantaan ja sillä aikaa otimme vieraat vastaan, ohjasimme heidät teranssille, jossa nostimme onnittelumaljat ja sillä aikaa tarjoilijat olikin kerennyt jo laittamaan paikkakortit paikoilleen. Ehkä ensimmäiset vieraat tiesivät tästä sekoilusta, mutta muut luulivat, että teranssihengailu oli suunniteltua. :D

Näissä fiiliksissä heräiltiin lauantaiaamuna

Taksissa viime hetket neitinä

 Olin aikoja sitten päättänyt, että perjantai-illan pyhitän rentoutumiselle ja se oli kyllä hyvä päätös. Kaikki häähommat oli osaltani tehty perjantaina neljään mennessä, jolloin kirjauduimme kaasoni kanssa hotel Kämpiin. Loungen skumppien jälkeen pikkushoppailut ja syömään hyvin. Oli kyllä ihan täydellistä! Nukuin pe-la yön todella hyvin ja aamulla oli super hyvä ja jännittynt fiilis. Kun oltiin matkalla kirkkoon, taksissa meinasivat tunteet nousta pintaan ja morsiushuoneessa meinasi jo kyyneleet nousta, mutta sain itseni koottua hyvin enkä tainnut itseasiassa tirauttaa kovin montaa kyyneltä päivän aikana. Naurua kyllä oli sitäkin enemmän!

Saimme todella paljon vierailta kehuja häistä ja olemme kyllä itsekkin todella tyytyväisiä. En oikeastaan keksi mitään, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ruoka oli hyvää, paikka oli ihana, valokuvaajat sekä DJ olivat todella ammattimaisia. Kaikki mitä stressasin etukäteen, sujui paremmin kuin hyvin. Vaikka mekkoni oli iso, en kaivannut kakkosmekkoa vaan hyvin jaksoin olla häämekolla koko illan. Hääautoonkin mahduin todella hyvin, vaikka autossa ei ollut edes virallista takapenkkiä!:D Innolla odotellaan kuvia valokuvaajalta, lisäilen niitä tännekkin, mutta nyt pakko laittaa muutama kännykkäkuva. Selailen niitä itse päivittäin ja muistelen meidän ihanaa päivää.

Ainiin! Pakko kertoa tänne hauska juttu. :D Mähän olen panikoinut sukunimen muutosta koko tämän hääsuunnittelu ajan. Vihkikeskustelussa sovittiin papin kanssa, että otan Villen sukunimen, mutta silti minulla oli asiasta epävarma olo. Pohdin asiaa vaikka kenen kanssa ja perjantai-iltana kun olimme kaasoni kanssa syömässä, stressasin asiaa hänelle ja kaasoni totesi, että entäs kuitenkin se yhdistelmä nimi. Siinä tilanteessa se tuntui ihan täydelliseltä! Saisin mieheni sukunimen, mutta identiteettikriisiä ei tulisi kun säilyttäisin myös omani. Soitto ensin Villelle, sitten isältä mielipide ja eikun viestiä papille puoli kymmenentä illalla, että pikku muutos suunnitelmiin. :D Niimpä minusta tuli Väisänen-Kaislasuo ja olen tähän ratkaisuun todella tyytyväinen. Vaikka alunperin olin sitä mieltä, että yhdistelmä ei tule kuulonkaan, mutta niin se mieli muuttuu ja tässä sitä ollaan.

HÄÄVIIKKO ON TÄÄLLÄ!

Voin kertoa, että alkaa olemaan jo aika huonosti nukuttuja öitä takana. Illalla kaikki asiat pyörii päässä, mitä pitäisi vielä muistaa ja aamulla ei malta nukkua kun hommaa on sen verran. Saatiin kyllä silti väsymyksestä huolimatta todella hyvin hommia eteenpäin viikonlopun aikana, olen ylpeä meistä! Ihana kun äitini, sekä kummi miehensä kanssa tuli mökille myös ja he laittavat sen sunnuntaita varten juhlakuntoon niin siitä ei tarvitse itse stressata.

Viikonloppuna saatiin tehtyä paikkakortit, meidän pöydän koristeet sekä maalattua pullot kukkia varten. Lisäksi tehtiin pöytäkartta-taulu, mutta siitä uupuu tekstit. Tällä viikolla pitäisi siis tehdä se loppuun, pussittaa loput riisit ja taitella nenäliinat loppuun, mutta sitten alkaisi olla hommat kasassa. Hurjaa!

Mulle meinasi iskeä stressi meidän pöydän koristelussa. En halunnut niitä "Mr.&Mrs." kylttejä, koska meillä ei ole juhlapaikalla muutakaan englanninkielistä ja niitä tuntuu nykyään olevan jokaisessa hääparin pöydässä. Keksittiin sitten siitä laittaa ihan vain "M&V", ostettiin Sinellistä pahviset kirjaimet ja maalattiin ne kultaiseksi ja niistä tulikin yllättävän kivat!

Viimeiset koristeet tilasin Juhla Centeristä enkä voi kuin kehua. Tilasin ne viikko sitten sunnuntaina ja ne olivat jo tiistaina postissa kun kirjoitin viestin, että niillä on hitusen kiire. Loistavaa palvelua! Kaasoni ovat olleet jo useissa häissä tänä kesänä ja olenkin aina kysellyt onko tullut esille jotakin, mikä toimii ja mikä ei. Yksi kaasoni osasi vinkata, että joku kilisevä kello olisi hyvä, koska monella jäi ohjelmanumeroita ohi kun ei tiennyt sellaisten tapahtuvan. Helposti myös kaasojen kutsuhuudot sekottuvat muuhun puheensorinaan, joten tilattiin nyt seremoniakello, jota voi kilistellä pitkin teransseja kun jotakin tapahtuu.

Eilen vihdoin testattiin mahdunko vannehameen kanssa hääautoomme ja onnekseni mahduin :D 

Ihan uskomatonta, että viikon päästä tähän aikaan minä olen rouva Kaislasuo. Ainakin hyvin todennäköisesti, vaikka vieläkin meinaan tarttua puhelimeen ja soittaa papille, että eipäs vaihdetakkaan sitä sukunimeä. :D

Voi olla, että loppuviikoksi blogi hiljenee ja ensi viikko menee Ranskan auringon alla. Aurinkoa piti alunperin näkyä myös hääpäivän ennusteissa, mutta nyt se lupaa vettä. Pitäkää siis kaikki sormet ja varpaat ristissä, että lauantaina olisi kaunis kesäpäivä. Eikä sillä säälläkään niin väliä oo, me saadaan Villen kanssa toisemme satoi tai paistoi. <3

Vierailu juhlapaikalla

Eilistä oli odotettu pitkään ja hartaasti, nimittäin pääsimme vihdoin käymään juhlapaikallamme. Ravintola Saaristohan on talvet kiinni ja taisi avata ovet tuossa 16.5 ja eilen me vihdoin Villen ja isäni kanssa pääsimme maistelemaan ruokia ja valitsemaan viinit. Tämä kuului juhlapaikan vuokraan ja meillä oli kyllä todella onnistunut ilta.

Paikkahan on meille entuudestaan tuttu, sillä isäni piti siellä viiskymppiset viisi vuotta sitten ja sen jälkeen olemmekin tainneet käydä joka syksy siellä pitämässä rapujuhlat. Siksi osasin luottaa, että paikassa on hyvät ruuat ja juomat eikä tullut mitään stressiä siitä, että koeruokailu oli vasta nyt vajaa kaksi kuukautta ennen hääpäivää. Mutta voi vitsit, se paikka on niiin ihana!<3 Jotenkin vielä ihanampi kuin muistelin. Oli aika kutkuttava tunne miettiä, että tuolla sitä vajaan kahden kuukauden päästä tanssitaan meidän häitä.

Nämä maisemat!<3 Ei paljon koristeita tarvitse kun ympäristö on kuin taulu.

Ruuat ja juomat olivat todella hyviä. Maistelimme kolmea erilaista skumppaa, neljää valkoviiniä ja kolmea punaviiniä. Näiden lisäksi piti valita kahvin kanssa tulevat avecit sekä snapsit. Voin paljastaa, että tämä juomamäärä tuntuu nyt olotilassa.. :D Parasta tässä on vielä se, että muutaman tunnin päästä lähden siskoni kanssa hakemaan Tallinnan laivalta lauantain 25v synttäreitäni varten juhlajuomat. On kyllä yhtä juhlaa koko ajan, nimittäin ensi viikolla on siskoni valmistujaisetkin. Lisäksi ounastelen, että polttaritkin ovat ihan kulman takana, jaiks! Ne on alkanut jotenkin jännittämään mua ihan hirveästi, mutta hyvällä tavalla. Lisäksi jotenkin odotan sitä, että saan itse vain olla, koska olen aina se joka suunnittelee ja järjestää kaiken maailman juhlia.

Annokset olivat kauniita ja isoja eli taattu ähky :D

Jäimme vielä miettimään punaviiniä, molemmat näistä olivat hyviä.

Vierailu aiheutti sen, että ei kyllä millään malttaisi odottaa häitä. Vielä olisi aika paljon tehtävää, mutta kauheaa stressiä ei ole vielä tullut. Villeltä puuttuu vielä puku ja kengät, kukat on tilaamatta, sormus pitäisi pienentää, paikkakortit uupuu ja istumajärjestys on tekemättä. Ja kaikkea muuta pientä.. :D Mutta pikkuhiljaa. Viikonloppuna saan taas yhden homman to do-listalta pois, kun suuntaan koemeikkiin. Ajattelin, että synttärijuhlat, jotka sisältävät ulkona olemista ja paljuilua on hyvä testi meikille ja sen pysyvyydelle. Meikkaajani on myös kampaaja ja synttäreiden kunniaksi pyysin häntä laittamaan myös hiukseni. Ihana pieni hemmotteluhetki siis luvassa! 

Liian hyvää ollakseen totta?

Pakko myöntää, että minussa asuu pieni pessimisti. Aina kun asiat menevät super hyvin niin mietin, että okei kohta varmasti tapahtuu jotain ja matto vedetään jalkojen alta.Tämä pelko on myös ollut koko ajan mielessä myös häitä ajatellen.. Nimittäin kaikki asiat ovat järjestyneet niin helposti, että välillä mietin voiko tämä olla tottakaan.

Asiat ovat loksahdelleet siis paikoilleen vähän liiankin hyvin. Kaikkien "häidenjärjestäjien" eli valokuvaaja, dj, juhlapaikka yms. kommunikointikin on ollut niin helppoa ja vaivatonta, että väkisinkin hiipii ajatus mieleen, että voiko häät oikeasti järjestyä näin helposti? Minulla on muuten ollut vähän epävarma fiilis sormuksen suhteen ja sekin huoli kaikkosi äsken kun kultaseppä soitti, että oli löytänyt varastostaan ihan täydellisen timantin ja voi myydä sen tarjoushintaan! Nyt minulle on tulossa niiin upea sormus, josta en osannut edes haaveilla.<3

Olenkin tässä nyt miettinyt, että mitkä voisi olla sellaisia asioita, jotka saattaisi mennä vielä pieleen? Tosi mielekästä aivotyöskentelyä hei. :D Mutta sitten niihin osaisi ehkä varautua jos niitä on pelännyt jo etukäteen? Suurimmat pelkoni häitä kohtaan ovat tällä hetkellä, että...

- En löydä meikkaajaa. Oikeesti!! Miten tämä voi olla niin hankalaa Helsingissä? Ok, olen aika nirso meikkaajan suhteen, mutta eniten harmittaa se, että useimmat eivät edes vastaa tarjouspyyntöihini..

- Nyt kun olen haaveillut pitkästä hunnusta niin olen aivan varma, että se tulee takertumaan kirkon lattiaan ja lentää mun päästä pois. :D Olen lukenut, että on tosi tärkeää oikea kävelytahti ja ihan varmasti sitten kävelen liian nopeasti tai hitaasti. Tämä pelko on laittanut mut jopa miettimään huntua kaksi kertaa. :D

- Joku suuttuu, ettei lapset saa juhlia yömyöhään asti tai joku ei saa ottaa seuralaista. Me siis toivotaan, että lapsia ei tulisi ollenkaan tai jos tulee niin niiden tulisi poistua juhlista klo 18 mennessä. Yhdessä asuvat pariskunnat kutsutaan pariskuntina ja yksinelävät yksin. :) Toivon tosiaan, ettei kukaan vedä tästä hernettä nenään..

- Sää. OK, toisaalta tämä ei stressaa minua, koska asiallehan ei voi yhtään mitään. Mutta silti kun mietin meidän hääpäivään niin näen sen erittäin aurinkoisena, en myrkyisänä. :D Joten ei auta kuin toivoa parasta! Vaikka kunnon myrsky ja saaressa oleminen olisi varmaan aika tunnelmallista..

- Kutsut epäonnistuvat. Nyt kun ne on tilattu niin pelkään, että niihin on jäänyt joku typo ja kirkko onkin kirko.. Kutsut eivät ole siis vielä tulleet postissa, joten jännityksellä odotamme mitä sieltä tulee...

Onko muilla morsiammilla jotakin kauhuskenaarioita häihin liittyen? 

Kuva somecards