Rouva V vai K?

Istun juuri junassa matkalla Helsinkiin ja vahingossa aukesi Bloggeri Moodlen sijaan, uppista. Ajattelin, että voisin tännekkin hieman avautua yhdestä päänvaivasta, nimittäin tuleva sukunimi. A p u a. Joka toinen päivä päätän, että joo kyllä mä vaihdan sen, mutta sitten iskee paniikki, että eii mun nimi on Mari Väisänen nyt ja aina. Ja hei miten säästyisi myös kaikelta paperisäädöltä ja korttien uusimiselta kun pysyisi vain vanhassa nimessä? :D

En tiedä miksi mulla on niin vahvasti identiteetti kytköksissä sukunimeen. Väisänenhän on todella yleinen sukunimi Suomessa, mutta jotenkin niin rakas. En tiedä onko vaikutusta sillä, että meillä on aika läheinen serkkuporukka ja mulle tulee oikeasti semmonen fiilis, että en enää sitten kuulu Väisäsiin, vaikka en mä itsekkään ajattelisi mun serkuista silleen, etteivät he enää kuulu porukkaan jos sukunimi vaihtuu. Olen välillä myös vähän isin tyttö, vaikka enköhän mä olisi jatkossakin oli sukunimi mikä tahansa.

Lisäksi mua häiritsee sukunimen vaihdon historialliset perinteet. Naisen on katsottu kuuluvan olevan miehen omaisuutta ja tämän takia sukunimi on vaihdettu. Ja toisaalta taas, sukunimen vaihto ei ole edes mikään älyttömän vanha juttu Suomessa, joten tyhmä vaihtaa senkään takia, että "niin on aina tehty ja niin kuuluu tehdä". Alunperin suomalainen vanha tapa oli, että nainen piti oman sukunimensä myös avioliitossa ja tähän tuli muutos vasta 1930, josta lähtien nainen otti miehen sukunimen ja pakko poistui nimilaista  vuonna 1985.

Villellähän on siis ihan kiva sukunimi, mutta omasta mielestä sekin on tyhmä perustelu, että sen sukunimi on harvinaisempi. Mitä sitten? Siinäpähän on. :D Silti siellä ois jo nimikaima! Kuitenkin tämä on Villelle tosi tärkeä juttu, että ottaisin hänen sukunimensä. Siksi mä nyt yritänkin totutella ajatukseen, että ottaisin Villen sukunimen, koska tiedän miten onnelliseksi se Villen tekee. Ja oishan se ihana ajatus, että sitten jos joskus lapsia saadaan niin koko perheellä olisi sama sukunimi. Olen kyllä ehdottanut puoli vitsillä, että jos Ville ottaisikin minun sukunimen, mutta se nyt taitaa olla turhaa haaveilua. :D

Ainiin ja yhdistetty sukunimi ei ole vain vaihtoehto. Meidän nimet ei sovi yhteen ja minusta sukunimestä tulisi liian pitkä ja hankala. Eriasia jos olisi lyhyet yhteensointuvat sukunimet, mutta tässä tilanteessa emme kumpikaan näe yhdistettyä sukunimeä vaihtoehtona.

Plussat ja miinukset sukunimen vaihtamisen puolesta:

+ Onnellinen aviomies
+ Yhteinen sukunimi
+ Sama sukunimi kuin tulevaisuudessa mahdollisilla lapsilla

- Identiteettikriisi
- Korttien uusiminen
- Sukunimen vaihdon historia, eii en ole kenenkään omaisuutta :D

Kamppaileeko kukaan muu saman ongelman parissa vai onko ollut selkeää alusta lähtien mikä tuleva sukunimi on?